Tuntuu aivan kauhealta... sormet syyhyää, mutta ei saa oikein mistään inspiraatiosta kiinni... villalankoja löytyisi, löytyisi ylimääräisiä isoäidin neliöitä, virkkuukoukkuja, pyöröpuikkoja, sukkapuikkoja, puikkoja vaikka mitä, mutta EI INSPIRAATIOTA!!! Hirvittävä fiilinki. Menin eilen ennen töitä ostamaan stitch and bitch kirjaa, mutta kun selailin sitä, ei siinä ollut oikein mitään, mikä olisi vetäissyt puoleen, joten ostin vielä uuden Titanic -kirjan. Ukokin naureskeli mulle kassalla. Ensin se siinä komenteli, että osta nyt se käsityökirja, ettei tullut hukkareissua tänne asti, mutta sitten hänkin vilkaisi sitä kirjaa ja ymmärsi mielenmuuttumiseni... ja sitten hän näki sen titanic-kirjan kassalla ja kasvoille tuli hassu virne... tiedän... olen ihan höpsö. joskus yläasteella alkoi Titanic hullutus luonnollisesti James Cameronin leffan myötä, ja siitä se sitten alkoi. Tutkiminen, kaikki ne leffat, pc-ohjelmat, esseet, omat pitämäni oppitunnit jne. Kaikki varmaan luuli, että se olisi ollut taakse jäänyttä elämää eiliseen saakka... mutta kun ei edes inspiroi lukea sitä.... TYLSÄÄ... pitäis varmaan lueta selailemaan nuita vanhoja lehtiä ja katella saisiko jotain insiraatiota aikaiseksi.

Olen minä kyllä jotain saanut melkein aikaiseksi. Aloitin tekemään sellaisia balettitossuja, mitä oli novitan uusimmassa extrassa, sain peräti yhden neulotuksi ja toista melkein aloitetuksi... ei vaan huvita... PLAAAH!!!