Näinhän siinä piti käydä. Monta kuukautta olen käynyt selailemassa muiden hienoja blogeja, joten pitihän se minunkin oma aukaista.

Heti kärkeen täytyy sanoa, että harmittaa, että ainakin yksi neulos ei pääse sivuille. Se meni joululahjana siskon miehelle. Annoin hänelle "drinksupaketin", jossa oli 4th of july -nimisen drinkin ohjeet sekä amerikanlipun värit omaavat kaulaliinan. Siinä oli kummassakin päässä sininen "tähtialue" (en tosin laittanut niitä tähtiä, niin sitä voi käyttää myös muualla) ja päästä päähän yltävät raidat vuorotellen punaista ja valkoista. Siitä tuli kieltämättä hieno paketti. Niin ja tietysti kaikki ne neljä neuleputki-verkkoponchoa jotka tein joululahjaksi suvun naisile.

Nyt tässä enää odotetaan sitä, että saisin kunnon web/digikameran, niin saisin otettua kunnon kuvia töistäni. Noh, jospa sen kerkeää.

Viime aikoina olen vaihtanut verkkoponchot lasten vaatteisiin, kun näyttää siltä, että lähipiiri sikiää, niin ettei kerkeä kastajaisiin ehtiä. Juuri toissapäivänä oli isosiskoni toisen/kolmannen (miten sen nyt sanoo, kun ensimmäiset oli kaksoset) lapsen kastajaiset ja eilen tuli tieto, että työkaverin tyttöystävä pyöräytti eilen pojan. Toukokuussa 1. päivä sai isoveljeni perheenlisäystä pienestä Hanna-tytöstä ja samoin toukokuun lopussa mieheni isosisko sai niin ikään Pinja-tyttären. Toivottavasti kukaan ei ala minulta kyselemään tuollaisia.

Tämän vauvabuumin innostamana jatkoin peruskoulussa kehittelemääni tossumallia, joka jostain kumman syystä on päässyt myös käspaikkaan. kukaan ei usko minua, kun sanon, että olen kehitellyt tuon mallin. Olin peruskoulussa, olisko ollut kuutos vai seiskaluokkaa, kun opettajani Jaana Tuovinen katseli tossuja ja kyseli, että mistä minä olen tämän ohjeen löytänyt. Sanoin, että kehittelin sen ihan itse. Hän kysyi, että saisiko hän ottaa kuvia siitä ja ohjeen ylös ja suostuin. Kymmenen vuotta meni, etten tiennyt mitä oli tapahtunut ja nyt törmäsin siihen ohjeeseen tuolla. Se on siitä erillainen, että yleensä tossut tehdään varresta alaspäin, mutta kun en osannut neuloa enkä virkata ohjeista, niin tein oman ideani ja se lähti alhaalta ylöspäin. Nyt vain harmittaa, että myin sen ensimmäisen parin viidellä vai kymmenellä markalla tädilleni, joka antoi ne lahjaksi tyttären tyttärelle. HÖH!!!

Mut tässä näin eka kertaa.. jospa tästä kirjoittelemisesta saisi tavan. Lupasin itselleni, että pitäisin päiväkirjaa ainakin vuoden ajan, joten jospa tämä ajaisi asian.