Kymmenessä kuukaudessa olohuoneeni on kokenut mahtavan muodonmuutoksen tästä romanttisuuden mekasta toimivaan olohuoneeseen. Ja ainut syy tähän oli vain yksi 14 tuumainen televisio. Joka päivä sitä työssään törmää tilanteeseen, että yksi pieni muutos aiheuttaa suuren muutoksen, mutta ei sitä usko ennen kuin sen näkee.

Tämä oli olohuoneeni 14.1.2008 ja tämä se on nyt:

En osaa oikein sanoa, kummasta tykkäsin enemmän. Tavallaan pieni telkkari ja romanttinen sohva olivat sellainen ihana erilainen ympäristö mitä muilla ei ollut, mutta viimeinkin, 9 vuoden sisustamisen jälkeen, olen viimeinkin saanut tyylikkään olohuoneen. Tosin haittapuolena on, että se on lähestulkoon suora kopio Ikean katalogista, mutta on se kuitenkin tyylikäs (ainakin omasta mielestäni)

Tuo on niin ihana tuo punaisen ja valkoisen seinän kontrasti. Niin klassinen, mutta silti niin rohkea.

Minulla on ollut ongelmia juuri tuon punaisen seinän kanssa. Olen niin ylpeä siitä ja rakastan sitä todella, mutta silti olisi niin ihanaa, jos se olisi vain valkea ja saisin vain pienillä muutoksilla tehdä kotiin uuden ilmeen.

Myös olohuoneen toinen seinämä on muuttunut. Tässä on kuvia vielä syyskuulta, mutta alla näkyy olohuoneen uusi ilme.

Pyöreä peili on vaihtunut valkoiseen kehykseen ja "jouluvaloihin", jotka saavat loistaa yötä päivää..

Ja viimein: Olen saanut hankittua itselleni verhot! Pitkään mietin, minkä värin ottaisin, mutta sitten näin Jotexilla nämä aivan ihanan verhot, joissa on aivan sama kuvio kuin valkoisissa tyynyissä. Ja vaikka ensiksi mietin pitkään harmaita verhoja, sopii ne todella hyvin olohuoneeseen, koska televisio, kaiuttimet, verhotanko, sänky ja moni muu yksityiskohta on hopeaa. Ja voin sanoa aivan ylpeänä, että ne ovat mieheni valitsemasat verhot. Makella on kyllä hyvä maku, ei voi mitään!

Nyt kun katsoo noita kuvia, kävi mielessä, että olisi tietysti voinut silittää verhot ennen kuin laitoin ne ikkunaan, mutta eipä sitä kukaan muu kuin minä katsele päivittäin ja minä pystyn elämään asian kanssa.

Myös vessa on saanut ohan pienen kasvojen kohotuksen vielä remontin jälkeen. Kun kävin viime viikolla Haaparannan Ikeassa, ostin Maken yllyttämänä pienen punaisen maton ja aikaisemmalla reissulla olin ostanut punaisen pyyhkeen. Nyt on ihana avata vessan ovi, kun siellä on aina tuollaiset ilon pillerit vastassa.

Kuten kuvasta näkyy, myös koiramme Santtu on ihastunut punaiseen paksuun mattoon. Tämä vessan ovi on ihan kotioveamme vastapäätä ja makuuhuoneen ja olohuoneen yhdistävän käytävän varrella, joten sieltä näkee kaiken oleellisen mitä kämpässämme tapahtuu. Lisäksi vessa on viilein huone asunnossamme, joten Santtu kuumana koirana mielellään makoilee siellä pää vessanpönttöä vasten.

Mutta olen minä myös ihan oikeita käsitöitä tehnyt. Viimeisimpänä valmiina työnä tein Novitan Rose Mohair langasta Kiri- huivin uuden punaisen (yllätys yllätys) villakangastakkini kaveriksi.

Minulla oli aikomus tehdä huivista vielä paljon isompi, mutta jostain syystä, en uskaltanut tehdä viimeisiä riviä. Pelkäsin todennäköisesti, että jos aloitan tekemään vielä ne viimeiset isot rivit, en jaksaisi enää tehdä huivia loppuun. Sitähän Rose Mohairia jäi sitten kaksi kerää, joten aloin tehdä uutta huivia, joka sitten langan loputtua on jäänyt kesken jo pidemmäksi aikaa.

Ohje on vanhasta Novita huivista ja keskustaan olen käyttänyt jo jemmassa olevaa vihreää ikivanhaa mohair-lankaa. Saas nähdä milloin saisin tämän loppuun. Paha pelko, että kesken se taitaa jäädä.

Mutta nyt, minä taidan jäädä tuijottamaan tuota olohuoneen uutta takaseinää ihastuneena miettien, miten olen onnistunut tekemään jotain noin hienoa... =D