Nyt kun on kulunut muutama hetki ilman käsitöitä, kaivelin vanhoja hommia esitelläkseni niitä. Ensimmäisenä on salomonin solomu kokkeilu, kiva oli tehdä. en jaksanut viimeistellä, kokeilu sen taikia, etten osannut jatkaa tuosta näppärästi ja sen takia pätkäsin aina langat kun siirryin seuraavalle tasolle.. voipi olla etten tule päättelemäänkään, sarjassamme emme tule koskaan käyttämään... Avustajanani esittelemässä Enni.

Verkkoponcho-ohjeella tehty hartiahuivi. lähdetty tekemään ylhäältä alas, eikä toisinpäin, kuin olisi ollut fiksua. tuli ISO, mutta ihan kiva. Näyttää tosi hyvältä mustien caprien, valkoisen muhkean poolon ja mustien saappaitten kanssa. Tätä on tullut pidettyä muutamankin kerran, ongelmana vain se, että koska se on niin iso, se jää jokaiseen oven kahvaan ja penkin nojaan kiinni... Tässä avustajanani Santtu.

Ensimmäinen huovutustyöni meni ihan höneksi. Taustalla uudempi huovutustyö. Tästä oli tarkoitus tehdä lapselle keijukaishuppuponcho, mutten tiennyt miten kovaksi ja miten paljon työ loppujen lopuksi kutistuu, joten tästä tuli nyt Ennin oma huppari, ilman keijukaissiipiä.. Sen keijukaisponchon voisi varmaan parhaiten tehdä valkoisesta teddystä ja ostaa siihen sitten vaikka tiimarista valmiit siivet. myös ne siivet menivät ihan höneksi, nyt ne on jo kaatopaikalla.

Paras työ sitten ihan vähään aikaan. Tein tämän ponchon alunperin kesällä 2000, lähtökohtana Jennifer Lopezin elokuvassa The Cell käyttämmä samanlainen Poncho. tai ei ihan samanlainen, se oli paljon isompi ja tämäkin oli alunperin tehty samanlaiseksi kuin se, eli tämä oli alunperin sellainen iso neliönmuotoinen poncho, jossa oli neliönmuotoinen kaula-aukko, mutta se oli niin iso ja massiivinen, etten tykännyt pitää sitä. Monta vuotta se sitten oli tuolla kaapissa pitämättömänä ja muistaakseni toissa kesänä pistin sen sitten palasiksi ja tein tällaisen tyköistuvan mallin. Tätä on tullut pidettyä aikastalailla usein. Näyttää tosi hyvältä farkkujen, korkokenkien ja valkoisen pitkämallisen kauluapaidan kanssa. Nyt niitä palasia on jäljellä noin puolet, eli varmaan voisi tehdä toisen samanlaisen.

Tässä ajatus oli ihan kiva, mutta toteutus ei yltänyt yhtä pitkälle. Alunperin työ oli tehty liukuvärjätystä langasta, niin, että alaosa ja poolo olivat vaaleanpunaiset ja keskusta vaihtui vähitellen violetiksi. Kukat ovat oikeasti tuossa rinnan päällä, mutta koska kuvassa sisällä ei ole mitään, näyttää ne kuin ne olisivat keskellä. Muutaman kerran olen pitänyt ja näyttää ihan kivalta mustan paidan kanssa. En ole pettynyt, muttei kuulu suosikkivaatteisiinkaan.

Ja lopuksi tukijoukkoja. Koirat ovat aina kaverina kun teen töitä. Tässä Santtu antaa mallia, kuinka lelu puretaan palasiksi. katsokaa tuota intoa ja antaamusta.