.. ja yhtäkkiä yhtenä päivänä voi elää koko ihmiselämän. Niin paljon on tapahtunut jo pelkästään viimeisen vuorokauden aikana. Aloitetaan alusta.

Eilen oli siis toiseksi viimeinen työpäivä. Illalla tuli pari tyttöä käymään ja tarkastin heiltä paperit heidän toisen heistä ostaessa tupakkaa. Paperit näytti olevan täysi-ikäisen, joten ok, myin tupakat. Kohta sama tyttö tuli takaisin ja osti olutta ja siideriä. Jokin alkoi raksuttaa minun päässä, mutta annoin asian olla. sitten tuli joku jätkä sisään ja sanoi, että tytöt oli 13-vuotiaita. heillä oli toisen tytön siskon paperit ja lähtivät jonnekin lohtajalle livohkaan. sain kuitenkin toisen tytön puhelinnumeron selville ja soitin perään, että nyt pitäisi tuoda tuotteet takaisin tai tulee poliisiasia. Tytöt halusivat sopia, mutta soitin silti poliisit. mielestäni toinen tyttö oli eri, tuli varmaan sen takia, että he luulivat että minä en erottaisi, mutta annoin poliisin ottaa tiedot ylös ja kun uhkaa merkintä rekisteriin, tulee varmaan totuuden sanakin suusta ja ilmoitetaan oikeat osalliset ja oikeat ihmiset saavat ansaitsemansa. Ajokortin antaja ei tietysti halunnut asiaa ilmi ja tytöt ilmoittikin löytäneensä kortin baarin edestä ja hävittäneensä sen sen jälkeen. Valetta, mutta olkoot, se on poliisien asia. Tyttöjen puoliksi juodut oluet luovutettiin tyttöjen vanhemmille. Aivan sama, jos minua ei enää sekoiteta tähän asiaan, koska tänä aamuna oli viimeinen työpäivä ärrällä.

Toinen asia. Yöllä ihmettelimme Maken kanssa talosta kuuluvaa kolinaa, ja Make sanoi, että pitäisikö mennä äitiä vilkaisemaan. Minä ajattelin, että kyllähän hän soittaisi jos hätä olisi ja sanoin, että se on varmaan vain kännäävät naapurit. Aamulla vielä yhdeksän aikaan kuului kolinaa ja aattlein mennä katsomaan mitä äiti puuhaa, niin kävikin ilmi, että se olikin äiti, joka oli koko yön hakannut lattiaa. hän oli unen pöpperössä lähtenyt pyörätuolin kanssa liikkeelle ja jotenkin kummallisesti tippunut kyydistä keskellä makuuhuoneen lattiaa kaukana puhelimesta eikä tietysti ollut rannehälyntintä. kun kävin aamuyhdeksältä katsomassa äitiä, parka oli istunut siellä lattialla jo kuusi tuntia. Aivan kauheata ja minulla on aivan todella huono omatunto. Raukkapieni. Omaishoitaja on sairaalassa ja omaishoitajan sijainenkin oli aamulla tunnin myöhässä, muuten hän olisi vain istunut viisi tuntia. Mutta että kuusi tuntia, ilman että pääsee vessaan. hän oli koko yön huutanut, mutta ilmeisesti naapurit eivät olleet kotona, että olisivat ilmoittaneet tänne alakertaan, että naapurissa on jotain hätänä. No, aamulla soitettiin pelastusyksikkö paikalle ja he ottivat vielä paloautollisen miehiä matkaan nostamaan hiukan raskaamman painosta rouvaa ylös lattiasta (pelastusyksikkö on ennenkin käynyt meillä, viimeksi esimerkiksi kun äiti oli kaatunut keittiönovelle murtaen jalkansa). No, ajattelin, että olipas aamu ja lähdin töihin.

kolmas asia. siinä 20 yli 11 äiti soitti, että mummi on nukkunut pois 25 yli 10. mä en varmaan koskaan unohda tuota kellon aikaa kun itse olen syntynyt 25.10. Mummin huono kunto on ollut kaikkien tiedossa jo pitkään ja viikon ajan lapset ja lapsen lapset ovat tehneet saattohoitoa, mutta tänään se tapahtui. Hautajaiset tulevat olemaan 11. kesäkuuta, muutama päivä ennen Päivin ja minun Saksan matkaa. Päivi-sisko otti asian todella rankasti. Kyllähän minäkin itkin töissä, olen itkenyt pitkin päivää ja itse asiassa aika ajoin pitkin koko kuukautta, kun mummi on ollut sairaalassa, mutta Päiviä varmaan nyt harmittaa kaikista eniten se, että hän ei ehtinyt nähdä mummia enää. Nyt minulla ei ole enää ainuttakaan isovanhempaa. itku tulee, mutta onneksi mummo nukkui pois. Viimeinen kerta kuin näin mummoa hän oli virkeä ja hän muisti minut ja Maken, kuunteli mieskuoron laulua, jossa isäni lauloi keskussairaalan radion kautta ja juteltiin niitä näitä. Isäkin kävi katsomassa ja kertoi kuulumiset ja Saksan reissun suunnitelmat. Hän oli virkeä ja muisti kaikenlaista. Äidin viimeinen muistikuva on kuulemma puhelimessa, kun mummo sanoi, ettei hän jaksa enää puhua.. Onneksi mummo nukkui rauhallisesti pois, ettei hänen tarvinnut enää kärsiä.

Rakastan sinua mummi, nuku rauhassa...